AJAT OVAT OLLEET viime vuosina tiukkoja niin infra-alan yrityksille kuin oppilaitoksillekin. Yliopistot, korkeakoulut ja ammattiopistot ovat kaikki saaneet ja edelleen saavat niukkuudesta osansa.

Infra-alan vetovoiman varmistamiseksi koulutuksen toimintaedellytyksistä on kuitenkin pidettävä huolta. Osaamistaso ei saa laskea ja pienemmillä resursseilla on saatava enemmän aikaan.

Tässäpä vasta helppo yhtälö meille alan puolestapuhujille ja haastetta koulutuskentän toimijoille!

Kääritäänpä hihat.

ILMAN OPPILAITOSTEN OMILLE osaamisalueille keskittymistä ja toiminnan priorisointia koulutuksen laatu on todellisessa vaarassa.

Yliopistoille ja ammattikorkeakouluille tämä on paitsi uhka, myös mahdollisuus parantaa yhteistyötä ja työnjakoa sekä kykyä vastata työelämän haasteisiin aiempaa tehokkaammin.

Yliopisto- ja korkeakoulukentän murroksessa infra- ja rakennusala tarvitsee niin yliopistojen tarjoamaa tutkimusta kuin ammattikorkeakoulupohjaista, työelämälähtöistä koulutusta.

Kriteereinä pitää olla laadukkaan opetuksen ja tutkimuksen lisäksi hyvä yhteistyö elinkeinoelämän kanssa alueelliset erityispiirteet huomioiden. Tässä meidän rakennusalan järjestötoimijoiden on syytä pitää ajatus terävänä ja silmät auki, jotta osaltamme varmistamme laadukkaan alan opetuksen säilymisen koko Suomessa ja saamme lahjakkaat tulevaisuuden tekijät kiinnostumaan infra-alasta.

SUURIN OSA INFRA-ALAN yritysten työvoimasta tulee ammatillisesta koulutuksesta. Tänä vuonna ensisijaisia hakijoita oli 43 200 – noin 3 300 vähemmän kuin vuonna 2015.

Ammatillisen koulutuksen kokonaiskuva ei näytä mitenkään katastrofaaliselta: suosituin ala oli sosiaali- ja terveysala 6 650 hakijalla, mutta arkkitehtuuri ja rakentaminen olivat neljäntenä 3 600 hakijalla.

Viestimme nuorille on, että etenkin infrarakentamisessa työvoimatarve kasvaa eläköitymisen takia jatkuvasti, ansiotaso on kohtuullisen hyvä, työtehtävät itsenäisiä ja vastuullisia ja niin yritystoiminta kuin työpaikatkin varsin pysyviä.

Ei yhtään hassumpi vastaus hänelle, joka miettii, mitäs’ sitä isona oikein tekisi.

MUUTOS ON VALLITSEVA olotila, ja samalla juuri se mahdollistaa yhteistyön lisäämisen.

Koulutuksessa tulisi keskittyä siihen, että eri oppilaitoksissa suoritettuja koulutuksen osia voi hyödyntää eri tutkinnoissa riippumatta siitä, missä on opiskeltu, tai onko osaaminen hankittu työelämässä. Tämä karsii päällekkäisiä opintoja, nopeuttaa valmistumista ja mahdollistaa nuorille nopean pääsyn sorvin ääreen ja oman elämän rakentamiseen.

Tässä korostuu myös työnantajien rooli. Miten otamme uudet, innokkaat tulijat alalla vastaan ja kuinka heitä kohtelemme? Jotta saamme bändimme rokkaamaan, meidän on löydettävä yhteinen sävel suurten ikäluokkien ja X-, Y-, ja Z-sukupolvien välille; sävel, jossa pitkä kokemus paiskaa kättä innostuneisuuden ja ennakkoluulottomuuden kanssa.

Kuulin joskus rekrytointiammattilaisten suusta ihanteellisen työnhakijan määritelmän. Hänellä on ”50-vuotiaan viisaus, 40-vuotiaan kokemus, 30-vuotiaan innostus ja 20-vuotiaan palkkataso”.

Tokko näitä 1980-luvun Ihmemies-sarjan MacGyvereitä tosielämässä kaduilla tossuja kuluttaa, mutta jos törmäätte moisiin, niin poimikaa yrityksiinne talteen. 

Tuukka Liukko
toiminnanjohtaja
INFRA Kaakkois-Suomi ry

Kirjoittaja toivottaa sesonkikiireissä ahkeroiville infrarakentajille kannattavia urakoita ja kireitä siimoja kesällä 2016.

Infra-alalle töihin? Lue lisää: www.infra.fi/tosihommiin