On ilahduttavaa tai näkökulmasta riippuen huolestuttavaa, että yksityisteiden on havaittu olevan viime aikoina monin paikoin valtion neli- tai viisinumeroisia maanteitä paremmassa kunnossa. Tieyhdistyksen Simo Takalammi pohtii, miten se tuntuu arjessa.

TIEVERKKOA on pidetty itsestään selvänä osana yhteiskuntaa ja sitä se tietysti onkin. Kansantaloutemme ja ihmisten liikkuminen on ollut tiestön varassa viimeistään sotien jälkeen, kumipyöräliikenteen lyötyä itsensä läpi.

Tieverkon kehitys toi nykyajan koko maahan ja viimeisiin kyliinkin. Liikennettä oli myös toiseen suuntaan: maaseutupitäjistä kulki jatkuva virta asukkaita isompiin keskuksiin. Uusiutuvat luonnonvarat virtasivat tehtaille ja maailman markkinoille.

Tiet olivat pitkään sivuroolissa, mutta viime aikoina tietoisuus tieverkon merkityksestä on lisääntynyt. Itsestäänselvyydestä on kasvanut suuri kysymysmerkki, jopa murhekin.

ON tärkeää oivaltaa, mistä tieverkossa oikeastaan on kysymys. Kyse on nimenomaan verkosta, joka tarjoaa kuljetusketjuille edellytykset toimia.

Kuljetusketju katkeaa, jos yksi lenkki puuttuu. Ei tie tietenkään täydellisesti katkea, mutta painorajoitettu silta katkaisee raskaiden kuljetusten kuljetusketjun. Huonokuntoinen tie käy myös kulkijan kukkarolle aiheuttaessaan kulkupeliin vaurioita ja lisätessään polttoaineen tai energian kulutusta − liikenneturvallisuudesta tai matkustusmukavuudesta puhumattakaan.

Raaka todellisuus isossa osassa maatamme on joukkoliikenteen palvelutason heikkous tai sen puuttuminen. Päivittäisten palveluiden, kuten ruokakaupan tai terveysaseman, saavutettavuus perustuu omalla autolla tai taksilla kulkemiseen maaseudun lisäksi jo pienemmissä kaupungeissakin.

”Raaka todellisuus isossa osassa maatamme on joukkoliikenteen palvelutason heikkous tai sen puuttuminen. Päivittäisten palveluiden saavutettavuus perustuu omalla autolla tai taksilla kulkemiseen maaseudun lisäksi jo pienemmissä kaupungeissakin.”

Simo Takalammi, Suomen tieyhdistys

Pikkutaajamissa etäisyydet ovat onneksi lyhyitä, joten jalankulku ja pyöräily ovat monille mahdollisia. Palvelujen tarjonta kaikkoaa kuitenkin yhä kauemmaksi, ja moni asia on toimitettava kaupungissa. Perin harva meistä asuu ikänsä niin, että arjen matkat voi taivaltaa ratikalla.

Koulukyydit ja kotiterveydenhoito ovat monessa maalaiskylässä viimeisiä yhteiskunnan kylälle tarjoamia palveluita. Nekin ovat tieverkoista riippuvaisia, samoin loma-asukkaiden kunnille tuomat eurot. Vähäliikenteinen tieverkko johtaa myös ambulanssin tai paloauton avuntarvitsijan luokse, ylipäätään mahdollistaa asumisen muuallakin kuin taajamissa.

Uskallanpa veikata, että vähäliikenteisen tieverkon vaikutuksia ei vielä täysin Suomessa tunnisteta.

VENÄJÄN aloittama sota ja siitä seurannut rajan ylittävien tavaravirtojen pysähtyminen on nostanut huoltovarmuuden tärkeyden esiin aivan uudella tavalla. Aiemmin termi lienee ollut vähintään hämärä isolle osalle kansaa. Huoltovarmuudesta ei ole puhuttu kahvipöydissä tai kunnanvaltuustoissa.

Raakapuun kysyntä suomalaisista metsistä on kasvanut reilusti. Energiapuu mukaan laskettuna teillämme liikkuu nyt kymmenen miljoonan puukuutiometriä enemmän kuin ennen.

Valtaosa kuljetuksista lähtee yksityisteiltä ja jatkaa vähäliikenteisellä valtion maantieverkolla. Tämä verkko on ollut kunnossapidon rahoitusta jaettaessa sivussa. Nyt tiestön päällystystyön kiertoaika on jo sadan vuoden luokkaa: tänä vuonna päällystetty maantie saa siis nykyperiaatteilla uuden päällysteen seuraavan kerran sadan vuoden kuluttua. Tilanne on kestämätön ja johtaa vähäliikenteisen tieverkon kunnon romahdukseen.

Korjausvelka on kaikilla teillä katala kumppani. Aluksi laiminlyönnit eivät näy, mutta kun päällyste alkaa purkaantua, tien kunto romahtaa nopeasti. Kukaan ei tiedä tarkasti, missä kohdassa nyt olemme menossa ja kuinka pian vauhti alamäkeen kiihtyy peruuttamattomasti.

”Oikea-aikaisella päällystämisellä vaikutetaan tien rungon rakenteelliseen kuntoon ja lykätään kalliimpia perusparannuksia. Hyväkuntoinen päällyste ja hyvä talvikunnossapito ovat myös turvallisuuden kannalta olennaisimpia tekijöitä.”

Simo Takalammi, Suomen tieyhdistys

Selvää on, että tien kunnossapidon laiminlyönti tulee kalliiksi. Oikea-aikaisella päällystämisellä olisi mahdollista vaikuttaa tien rungon rakenteelliseen kuntoon ja lykätä kalliimpia perusparannuksia. Hyväkuntoinen päällyste hyvän talvikunnossapidon ohella on myös liikenneturvallisuuden kannalta olennaisimpia tekijöitä. Liian monessa paikassa uhkaa vesiliirto tarkkaamatonta kuljettajaa, kaksipyöräisten turvallisuudesta puhumattakaan.

Nyt yksittäisillä teillä on jopa päädytty rouhimaan asfaltti pois. Soratie voi olla hyväkuntoinen, mutta sen vuotuiset hoitokulut ovat päällystettyä tietä suuremmat.

MEIDÄN pitää tuntea tiemme. Tieto mahdollistaa oikea-aikaiset ja oikein kohdistetut toimenpiteet, joilla väylärahat saadaan riittämään.

Yksittäisellä kansalaisella voi olla vähän konsteja vaikuttaa asiaan, mutta me liikennealan järjestöt olemme jo pitkään koonneet päättäjille tietoa oikeiden päätösten tueksi.

Jatkona aiemmin laatimallemme väylävisiolle alamme pian koota väyläalan sidosryhmiä yhteen maanteiden kunnossapitovision luomiseksi. INFRA ry:n koordinoimassa hankkeessa analysoidaan tieverkon kunnossapidon tasoa ja tärkeyttä sekä kuvataan visio ja toimenpiteet tiestön tilanteen parantamiseksi. Voit seurata työtämme somekanavissamme. Aktivoidutaan yhdessä tiestön puolesta!

Simo Takalammi
toimitusjohtaja
Suomen Tieyhdistys