ILMASTONMUUTOS. Kaupungistuminen ja muuttuvat työmarkkinat. Euroopan ja Aasian välisten liikenneyhteyksien järjestäminen. Pohjoisen pallonpuoliskon loppujen öljy- ja kaasuvarantojen hyödyntäminen. Suomen strateginen asema Euroopassa – ja maailmassa.
Monta isoa asiaa on vaakakuppeihin soviteltavana, kun Suomessa mietitään tulevaisuuden liikennettä ja sitä, mitä liikennehankkeita meidän pitäisi aktiivisesti edistää.
KARTTAPALLOA pyöritellen voi huomata, että meillä voisi olla edellytyksiä kasvaa ihmisten, tavaroiden ja tiedon liikkumisen keskeiseksi solmukohdaksi. Ensimmäistä kertaa historiassa Suomi voisi liikenneinfraansa strategisesti kehittämällä muuttaa asemaansa maailmankartalla ja maailmankaupassa.
Vilkkaat kauppapaikat ja liikenteelliset solmukohdat ovat kautta historian kukoistaneet kehityksen kärjessä. Euroopassa taatusti halutaan olevan tällaisia solmukohtia.
Vaikka Suomen ja EU:n intressit kohtaisivat, ei ole itsestäänselvyys, että EU tukisi mitään Suomea hyödyttäviä liikennehankkeita erityisesti. Ajatus Suomesta porttina vaikkapa Aasiaan ja Jäämerelle pitää osata viestiä yhteisen hyödyn näkökulmasta.
Emme ikinä saa esimerkiksi EU-rahoitusta tunneliin Helsingin ja Tallinnan välille, jos puhumme vain Helsingin ja Tallinnan välisestä tunnelista. Mahdollisuudet kasvavat, kun puhumme Rail Baltican jälkeisestä puuttuvasta lenkistä, joka yhdistää tehokkaasti Keski-Euroopan ja Jäämeren.
SUOMEN puheenjohtajuuskausi on oivallinen hetki edistää meille tärkeitä liikennetavoitteita. Olennaista on huomata, että irralliset viestit ilman taustalla tukevasti seisovaa omaa visiota eivät kuitenkaan jää kenellekään mieleen.
Tarvitsemme oman, selkeän ja kestävästi perustellun näkemyksen liikennehankkeista, joita maaperällämme pitäisi mielestämme edistää, ja siitä, miten ne edistävät kestävästi myös EU-tason tavoitteita. Merkkinä siitä, että sitoudumme omaan visioomme, meidän tulee viedä valitsemiamme hankkeita johdonmukaisesti eteenpäin.
Tällä hetkellä meillä voimakkaasti edistettäviä hankkeita ovat esimerkiksi Turun tunnin juna (www.tunninjuna.fi) ja Suomi-rata (www.suomirata.fi). Niiden suunnitteluvaiheen kustannuksiin on parhaimmillaan saatavissa jopa 50 prosentin tuki EU:lta. Kasvukeskusten välisten raideyhteyksien nopeutumisella on suurin merkitys Suomen työmarkkinoiden toimivuuden kannalta. Yhteyksien parantaminen liittyy myös koko Euroopan visioon kutistaa liikenteen päästöt raideliikennettä kehittämällä.
Mitä Suomi nyt tekee? Käynnistelee raidehankkeiden suunnitteluyhtiöitä, joihin osallistuvat valtio ja kunnat eivät sitoudu itse rakentamiseen. Pelkkä suunnittelu, joka ei siis välttämättä johda vielä mihinkään, jatkuisi 6–8 vuotta. Sitoutumistamme osoittaisi toteutuspäätösten roima kiirehtiminen.
Kaikki on kiinni poliittisesta tahdosta: halusta näyttää ja viestiä kirkkaasti muille, mikä on Suomen tähtäin liikenteen kehittämisessä, ja miten tämä kaikki linkittyy osaksi laajempaa eurooppalaista viitekehystä.
LIIKENTEEN päästöjen radikaali pudotus, nykyistä paremmat yhteydet Euroopasta kohti Aasiaa ja Baltiasta kohti Pohjolaa, Suomi yhteyksien leikkauspisteessä.
Utopiaako?
Ei, vaan pitkäjänteisellä suunnittelulla ja vaikuttamistyöllä sekä omilla, rohkeilla päätöksillä ja niissä pysymisellä saavutettavia asioita.
Liikenteen solmukohdaksi haluavia on muitakin: Koillisväylän osalta Norja ja Ruotsi, Kiina–Eurooppa-ratayhteyden osalta Viro, Latvia, Valko-Venäjä, Ukraina.
Suomen valtteja ovat EU-jäsenyyden lisäksi muun muassa oikeanlevyinen ratayhteys idästä ja mahdollisesti tulevaisuudessa myös yhteys Koillisväylälle. Ja päättäväisyys.
