Toimivaan liikenneverkkoon kuuluu monta osaa kuten tiet, radat, vesiväylät ja satamat. Etenkin tieverkko on tärkeä jokaiselle suomalaiselle. Modernisoimalla muutamat strategisesti merkittävät yhteysvälit saavutetaan suuri yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Tässä pari esimerkkiä − löydätkö itse lisää?

KOVA kisa teollisuusinvestoinneista, energiakriisi, ilmastonmuutos, kaupungistuminen. Yllättävän moni ajan ilmiö edellyttää panostuksia liikenne- ja energiainfraan.

Lisänsä soppaan tuo uusi turvallisuustilanteemme. Tavaravientimme ja -tuontimme on nyt vahvasti riippuvaista kuljetuksista Itämerellä. Vientiteollisuuden reittejä länteen on vahvistettava ja sisäyhteyksiä modernisoitava, jotta varmistamme vientitulot, turvallisuuden ja huoltovarmuuden jatkossa.

Esimerkkejä huomiota vaativista väylistä riittää eri puolilla maata. Etenkin keskustelu raideyhteyksistä käy välillä suorastaan kuumana. Kertoo ehkä ajastamme, että tiestön tarpeista ei pidetä samalla tavalla metakkaa, vaikka tiet ovat suurten etäisyyksien Suomessa välttämätön osa liikennejärjestelmää.

Tavaratonneista 90 prosenttia kulkee meillä teitä pitkin, eikä tästä osuudesta ole siirrettävissä raiteille kuin murto-osa, vaikka kuinka tahtoisimme. Meidän on edelleen varmistettava, että niin rahti kuin ihmisetkin voivat liikkua teillä turvallisesti, sujuvasti ja vähäpäästöisesti

OTETAAN tarkasteluun yksi valtaväylä idästä ja toinen lännestä: valtatiet 5 ja 8. Molemmilla on merkittävää ulottuvuutta myös etelästä pohjoiseen.

Valtatie 5 on pohjoissavolaisten yritysten ja tienkäyttäjien elämänlanka. Lanka tuppaa vain menemään paikoin vaarallisesti sykkyrälle.

Valtateiden 4 ja 5 erkaantumiskohtaan Lusille saakka liikenne soljuu kyllä sujuvasti ja turvallisesti nelikaistaisen moottoritien ansiosta, mutta sitten kaikki muuttuu.

Lusilta Kuopion suuntaan jatkuva vt 5 on jäänyt täysin ajastaan. Kapea ja mäkinen kaksikaistainen tie ei vastaa sille kasautuneisiin liikenteellisiin tarpeisiin sen paremmin palvelutason kuin turvallisuudenkaan kannalta. Ohituskaistat tuovat helpotusta, mutta aiheuttavat myös päivittäin vaaratilanteita henkilöautojen kiihdyttäessä kaistojen lopussa viimeiseen asti raskaan liikenteen ohi.

Mikkelin ja Juvan välillä liikenne sujuu taas mallikkaasti nelikaistaisella osuudella, kunnes Pohjois-Savoon tultaessa töksähtää. Välillä Leppävirta−Kuopio on selviä puutteita palvelutasossa, mikä näkyy onnettomuusluvuissa.

Vt 5:n liikennemäärä on kasvussa, ja Itärajan sekä Saimaan kanavan käytännössä sulkeuduttua kasvu kiihtyy. Pohjois-Savossa on konepaja- ja energiateollisuutta, joka on tärkeä työllistäjä ja vientitulojen tuoja. Teollisuus on potentiaalinen vihreän siirtymän investoinneista hyötyjä, mutta myös muiden toimialojen vihreän siirtymän mahdollistaja.

Viitostie onkin loistoesimerkki tiestä, jonka ongelmat heijastuvat laajasti koko Suomeen ja sen kilpailukykyyn suuren paikallisen vaikutuksen lisäksi.

VALTATIE 8 kytkee puolestaan yhteen Länsi-Suomen kasvuklusterit ja vientisatamat, mutta on palvelutasoltaan monin paikoin kuin tuppukylän väylä. Rekat ja henkilöliikenne samalla ahtaalla väylällä aiheuttaa vaaratilanteita.

Turusta Rauman, Porin, Vaasan ja Kokkolan kautta pohjoiseen vievä 626 kilometriä pitkä valtasuoni kulkee Suomen vahvimman vientiteollisuusvyöhykkeen läpi. Tienvarren maakuntien osuus Suomen tavaraviennistä on jo noin 35 prosenttia.

Esimerkiksi Varsinais-Suomen viennin arvo on noussut viime vuosina. Turussa Kasitien varressa on meriteollisuutta, Uudessakaupungissa auto- ja akkuteollisuutta sekä kemianteollisuutta.

Raumalla tien varressa on telakkateollisuutta, Porissa kemian- ja metalliteollisuutta. Vaasan seudun energiaklusteri ja Kokkolan epäorgaanisen kemianteollisuuden keskittymä ovat Pohjolan suurimpia. Pohjoisessa tie vie aina Oulun eteläpuolelle Liminkaan.

Tien varren teollisuus on ollut huikeassa vedossa. Raskaan liikenteen määrä on kasvanut muuta maata nopeammin. Rannikon tuulivoimahankkeet ovat merkittävästi lisänneet erikoiskuljetuksia. Koska teollisuustuotteita ei tehdä etänä, myös raskaan liikenteen seassa sukkuloiva työmatkaliikenne lisääntyy.

Tielle on saatu parannuksia. Kuntoon laitettu Turku–Nousiainen-väli osoittaa, miten järkevä tieinvestointi parantaa liikenteen sujuvuutta ja turvallisuutta. Vastaava tasonparannus tarvitaan Pohjois-Pohjanmaalle asti. Suomen geopoliittisen tilannekin edellyttää, että läntinen tieverkkomme on kunnossa.

MITÄ pääväyläverkon modernisointi ja ongelmakohtien korjaaminen käytännössä tarkoittaa?

Esimerkiksi nelikaistaosuuksien ja eritasoliittymien lisäämistä sekä taajamaliikenteen erottamista pitkän matkan liikenteestä. Päätiet on myös digitalisoitava reaaliaikaisen tilannetiedon, älyliikenteen ja automaation mahdollistamiseksi, ja niille on rakennettava fossiilittomien käyttövoimien jakeluinfra.

Jotta strategiset infrainvestoinnit saadaan oikeassa järjestyksessä liikkeelle, Suomelle on laadittava seuraavalla hallituskaudella kunnianhimoinen väylävisio.

Tarvitsemme myös rahaa vision toteuttamiseksi. Investointeja vauhdittaisi valtionyhtiöiden myyntituottojen kohdentaminen infraan. Esimerkiksi miljardilla syntyisi yli 11 000 työpaikkaa. Rahasta yli kolmasosa palautuisi veroina kansantalouden kiertoon. Suurimpia hankkeita on toteutettava myös kehysmenettelyn ulkopuolella, yksityistä rahaa hyödyntäen. Kun oma hankemyllymme pyörii, EU-rahankin hakeminen helpottuu. Selvää on, että Liikenne 12:n rahoitustasoineen ei saa lipsua.

Päätösten tueksi tarvitaan myös lisää ymmärrystä väylähankkeiden yhteiskuntataloudellisista vaikutuksista. Hankkeiden kotimaisuusaste on kova, ja ne poikivat uusia, yksityisiä investointeja. Tämä kaikki tarkoittaa Suomelle pitkäaikaista kilpailukykyä ja tulevaisuuden tulovirtoja.

Olli Airaksinen, toiminnanjohtaja, INFRA Pohjoinen
Jukka Annevirta, toiminnanjohtaja, INFRA Länsi-Suomi
Mauritz Knuts, toiminnanjohtaja, INFRA Pohjanmaa
Pekka Lyytikäinen, toiminnanjohtaja, INFRA Pohjois-Savo