Hyvä saavutettavuus, moderni liikenneverkko, fossiilittoman energian tuotanto- ja jakeluinfra. Infra luo Suomelle kasvun edellytyksiä ja turvaa, kunhan sitä uskalletaan kehittää kunnianhimoisesti silloinkin, kun mieli kehottaa jäämään savupirttiin onnen kantamoisia odottelemaan. Onni on otettava omiin käsiin, ja se edellyttää kolmea asiaa.

SUOMI tarvitsee strategisen tason infrapäätöksiä ja -investointeja enemmän kuin koskaan.

Kiihtynyt kisa vihreän siirtymän teollisuusinvestoinneista, edelleen jatkuva kaupungistuminen, energiakriisi ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen edellyttävät kaikki investointeja niin liikenne- kuin energiainfraankin.

Oman lisänsä investointipaineeseen tuo hetkessä muuttunut geopoliittinen tilanteemme.

Esimerkiksi kaivos-, metsä- tai konepajateollisuuden vienti- ja tuontireitit kulkevat näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa ainoastaan länteen, ja lähes yksinomaan meriteitse.

Vaihtoehtoisia maareittejä länteen on vahvistettava ja maan sisäisiä yhteyksiä modernisoitava, jotta vientitulot sekä Suomen turvallisuus ja huoltovarmuus pystytään takaamaan jatkossakin.

KUNNIANHIMOISESTI infraa kehittämällä luodaan kilpailukykyä ja parannetaan turvallisuutta sekä investointiedellytyksiä.

Vastaavasti taantuva väyläinfra, rapistuva energiaverkko tai pula fossiilittomasta energiasta ja sen jakeluverkoista on luottamuksen ja investointien pullonkaula.

Ei ole enää kaukaa haettua sanoa, että infrasta huolehtiminen on Suomen kilpailukyvyn ja turvallisuuden johtamista. Infra-asioita pitää linjata valtakunnan ylimmässä johdossa eikä paikallislehden mielipidepalstalla.

Pitkään varovaisuus ja maltti olivat suomalaisia hyveitä, joiden turvin selvittiin monesta. Edessä olevat vaaran vuodet ovat kuitenkin erilaisia kuin mitkään aiemmat.

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen, raju globaali kisa vihreän siirtymän investoinneista tai järkkyvä maailmanrauha eivät ole kaukaisia tulevaisuuden skenaarioita. Ne ovat osa käsinkosketeltavaa arkeamme.

Kohtaamme ne kuitenkin iäkkäämpänä, syrjäisempänä ja velkaisempana kansakuntana kuin mitä olemme koskaan itsenäisyytemme historiassa olleet. Emme selviä kääntymällä sisäänpäin ja vaihtamalla varovaisesti säästöliekille.

Tutkimusten mukaan pitkän aikavälin kasvuedellytyksiä parannetaan tehokkaimmin parantamalla kotimaista ja kansainvälistä saavutettavuutta sekä infrastruktuuria. Mutta mistä löytyy rohkeus investointeihin, joihin vääjäämättä tarvitaan myös paljon valtion rahoitusta?

ISON kuvan ja yhteiskunnallisten ilmiöiden keskinäisriippuvuuden parempi hahmottaminen voisi lisätä rohkeutta.

Väylähankkeiden arvioinnissa yleisesti käytetty hyöty-kustannussuhde ei tuo riittävästi esiin liikenneinvestointien dynaamisia vaikutuksia yhteiskuntaan ja talouteen. Sen rinnalle on kehitettävä parempia arviointityökaluja investointipäätösten tueksi.

Tiedämme esimerkiksi, että rakentaminen on teollisuudenaloista paras työllistäjä. Infrarakentamisenkin kotimaisuusaste on huippua. Siihen sijoitettu miljoona euroa työllistää vähintään 13 ammattilaista kotimaassa, ja rahasta yli kolmasosa palautuu yhteiskunnalle veroina ja veroluonteisina maksuina.

Lisäksi hyvin valittu rakennuskohde vivuttaa moninkertaisesti muuta rakentamista. Katsokaa vain, millaisen energiapistoksen rakentaminen on saanut kasvukeskusten raidehankkeiden liepeillä! Hyvän infran ympärille ja sen varaan kehkeytyy kasvua, kuhinaa ja työmahdollisuuksia.

Infrarakentamisen kumuloituvat vaikutukset vahvistavat yhteiskunnan peruspilareita. Parempi infra tarkoittaa parempaa työvoiman ja rahdin liikkuvuutta ja sitä, että fossiilitonta energiaa on luotettavasti ja kohtuuhintaan saatavilla. Pitkällä aikavälillä nämä parantavat Suomen kilpailukykyä ja työllisyyttä sekä auttavat vähentämään päästöjä.

INFRAAN pitää uskaltaa investoida silloinkin, kun perisuomalainen mielemme kehottaa varomaan ja vetäytymään. Infralla luodaan investointiedellytyksiä. Ilman niitä Suomi ei selviä.

Liikenteen investointeja seuraava hallitus voi edistää hankkimalla työkalupakkiinsa kolme uutta työkalua:

1. Visionväännin. Tarvitsemme kauaskantoisen vision siitä, millaisiksi Suomen päätiet ja -radat tulisi modernisoida, ja miten geopoliittinen muutos vaikuttavat väyläverkostoomme. Visioon on sisällytettävä strategia keinoista, joilla varmistetaan Suomen logistinen liittyminen länteen.
   
   
2. Uusi rahoitusmallisarja. Monet suuret liikennehankkeet eivät mahdu Liikenne 12-kokonaisuuteen. Niitä varten on kehitettävä hankekohtaisesti erilaisia malleja, joilla mukaan saadaan myös yksityistä rahaa kehyksen ulkopuolelta. Tähän aukeaa mahdollisuuksia erilaisilla elinkaari- ja rahastomalleilla sekä kiinteistökehityksen tuottojen kautta. Myös valtion omaisuuden myyntituottoja tulee kohdentaa infrainvestointeihin.
   
   
3. EU-puristin. Liikennepolitiikan on oltava yksi Suomen EU-politiikan prioriteeteista. Hallitus vastaa siitä, että visioon ja Liikenne 12 -suunnitelmaan sisältyvät väylähankkeet täyttävät EU-rahoitushakujen kriteerit ja etenevät oikea-aikaisesti EU-rahoitushakujen kannalta. Tätä työkalua kannattaa käyttää yhteistyössä muiden Pohjoismaiden kanssa

Paavo Syrjö
toimitusjohtaja
INFRA ry