Saavutettavuus on osa Suomen selviytymisstrategiaa siinä missä koulutus, energia tai ruoantuotanto. Liikenneverkkomme investointivelka ratkeaa kuitenkin vasta, kun kasvua luovia avaininvestointeja rahoitetaan budjettikehyksen ulkopuolelta.

OLYMPIASTADIONILLA kisataan kohta Suomi–Ruotsi-maaottelu. EM-kisamenestys antaa aiheen odottaa makeita näyttöjä sinivalkopaidoilta. Historian havinaakin joku ehkä aistii: tiukan Nato-kevään jälkeen voi tuntua, että areenalle astelevat viimeinkin tasaveroiset kumppanukset eikä ujo pikkuveli ja sen itsevarma isosisarus.

Uusiin rooleihin kasvu edellytti kumppanuksilta raadollisten tosiasioiden tunnustamista, kuten että kaikkiin naapureihin ei pidä sokeasti luottaa, ja pahan päivän varalle on oltava selviytymissuunnitelma. Suunnitelmaksi ei riitä, että kaapit täytetään vessapaperilla. Tarvitaan rakenteellista uudistumista, joka varmistaa hyvän elämän edellytykset yli vuosikymmenten ohimenevistä kriiseistä huolimatta.

Liikenneinfra on tärkeä osa kansakunnan selviytymisstrategiaa siinä missä vaikkapa koulutus tai itse tuotettu energia ja ruoka. Pohjolan saavutettavuus on perusta monelle hyvälle asialle eikä vähiten sille, että elinkeinoelämä pystyy luomaan työpaikkoja ja vientituloja.

SUOMESSA paine liikenneverkon modernisointiin tulee monelta taholta. Kilpailukykyä ja omavaraisuutta pitää parantaa. Yritysten kustannustehokkuuden ja hiilineutraaliuden vaatimukset kovenevat. Tuotantoa palautuu kaukomailta lähelle, mikä muuttaa toimitusketjuja. Teknologinen kehityskin on ollut nopeaa; digisovellukset, tekoäly ja sähköinen maailma tarvitsevat niitä tukevan liikenneinfran.

Liikenneverkon uudistaminen tulevaisuuden tarpeisiin edellyttää kuitenkin systeemitason muutosta väyläpolitiikassa. Tarvitaan kirkas visio erilaisten hankkeiden tärkeysjärjestyksestä ja arvosta kansakunnan selviytymisen ja menestyksen kannalta. Sitten tarvitaan rahaa.

Meillä on tunnistettu väyläinvestointitarpeita jo kymmenillä miljardeilla euroilla. Yksin tunnin junien kustannukset ovat yli 15 miljardia euroa. Muut rata-, tie- ja vesiväylähankkeet tulevat tähän päälle. Liikenne 12 -suunnitelmassa investointeihin on varattu alle 500 miljoonaa euroa vuodessa. Sen ja nykyisen budjettikehysmenettelyn yhdistelmällä emme ikinä pura kasautunutta investointivelkaa.

PERUSVÄYLÄNPITO ja suurin osa normaaleista kehittämisinvestoinneista pitää jatkossakin kattaa valtion budjetista, mutta kauaskantoisen vision toteuttamiseksi jotkut liikenneinvestoinnit tarvitsevat erillisrahoituksen kehysmenettelyn ulkopuolelta.

Investoinnin perusidea on, että se lisää tuotantoa tai vähentää erilaisia haittoja tulevaisuudessa. Pitkällä aikavälillä liikenneinvestoinnitkin maksavat itsensä takaisin kasvavina vientituottoina, onnettomuuksien vähenemisenä ja aikasäästönä. Niillä myös tuetaan hiilineutraaliustavoitteen toteutumista ja linkitetään Suomi muuhun länsimaailmaan. Saavutettavuus on niin ikään kovaa valuuttaa kansainvälisistä teollisuusinvestoinneista kisattaessa.

PALATAANPA vielä Ruotsiin. Ei ole sattumaa, että naapurissa tavaravienti on 2,5-kertainen Suomeen verrattuna, vaikka väkiluku on vain 1,9-kertainen. Investointien houkuttelussakin maaottelun voittaa Ruotsi. Taustalla on tietenkin useita tekijöitä, mutta yksi keskeisimmistä on sujuva liikenne.

Systeemitason muutos Suomessa edellyttää ajattelutapojen tuuletusta. Kun yhteydet paranevat, moni taho hyötyy. Liikenneinvestointien rahoittamiseksi voisimmekin soveltaa hyötyjä maksaa -ajattelua sekä erilaisia käyttömaksuja. Myös EU-rahoituksen hakemisessa voimme olla aktiivisempia. Om vi vill så gör vi det – allt är möjligt utom att bita sig själv i ryggen!

Kirjoitus on julkaistu Rakennuslehdessä 2.9.2022.

Paavo Syrjö
toimitusjohtaja
INFRA ry