Maakuntakaavoilla on suuri merkitys Suomen kiviaineshuollolle

UUDENMAAN rajat ehtivät konkretisoitua monelle, kun ne pantiin keväällä koronaepidemian rajoittamiseksi kiinni. Maakuntajaottelu ei muuten liene kaikille aivan selvä, vaikka rajoilla on ollut merkitystä aiemminkin. Eikä vain rajoilla, vaan myös maakuntakaavoilla. 

Suomi on jaettu Ahvenanmaan lisäksi 18 maakuntaan, joissa kaikissa on voimassa olevia maakuntakaavoja 2000-luvulta. Kokonaisuudistuksia tai vaihekaavoja on vireillä muun muassa Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa, Kymenlaaksossa, Pohjanmaalla ja Pohjois-Lapissa. 

Maakuntakaava on yleispiirteinen kaava, joka on ohjeena yleis- ja asemakaavojen laatijoille. Myös muita alueiden käyttöä koskevia päätöksiä tehtäessä viranomaisten on otettava huomioon maakuntakaava ja pyrittävä edistämään sen toteuttamista. Samalla pitää huolehtia, ettei kaavan toteutumista vaikeuteta.

KIVIAINESHUOLLON kannalta maakuntakaavoilla on suuri merkitys. Erityisesti tiivistyvässä yhdyskuntarakenteessa on jätettävä tilaa kiviaineksen ottamiselle ympäristöön aiheutuvan häiriön vähentämiseksi. Samanaikaisesti eri käyttötarkoituksiin tarvittavia kiviaineksia pitäisi olla tulevaisuudessakin saatavissa, ja vieläpä lähellä käyttökohteita. 

Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) uudistuksessa tulee turvata tulevaisuuden kiviaineshuolto tarvittavin kaavamerkinnöin. Mikäli maakuntakaavassa ei ole kiviaineksen ottamisalueiden EO-merkintöjä, eivät kiviaineshuollon tarpeet tule huomioiduksi alemmillakaan kaavatasoilla.

Voimassa olevan MRL:n mukaan maakuntakaavaa laadittaessa pitää ottaa huomioon maa-ainesvarojen kestävä käyttö. Maa-ainesten ottamiseen tulisi varata alueita vain sen verran ja sillä tarkkuudella, mikä on valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai useamman kuin yhden kunnan maankäytön yhteen sovittamisen kannalta tarpeellista. Kiviainesalueiden osalta tarpeet voivat olla kunnallisia, maakunnallisia tai maakuntien rajat ylittäviä, mutta sora- ja kalliokiviainesvarannot eivät tunne ihmisten asettamia rajoja. Ne eivät sijoitu tasaisesti eniten niitä käyttäville alueille.

Maa-ainesten ottamisalueita on erilaajuisten selvitysten perusteella merkitty maakuntakaavoihin maakunnista riippuen vaihtelevasti. Joissakin on kaavoissa merkitty olemassa olevat ottamisalueet, toisissa myös tuleviin infrahankkeisiin suunnattuja alueita.

MAAKUNTAKAAVA mahdollistaa, mutta ei takaa eikä sido.

Maa-aineslain mukaan maa-ainesluvan ja tätä kautta yhteiskäsittelyssä myös ympäristöluvan kiviainesten ottoa varten voi saada yli kymmeneksi vuodeksi maakuntakaavassa maa-ainesten ottamiseen varatulta alueelta. 

Kaavamerkintä ei ole tae luvan saamisesta, vaan lupaharkinta tehdään aina maa-aines- ja ympäristönsuojelulakien mukaisesti. 

Yhteislupakäsittelyn myötä toistaiseksi voimassa olevat ympäristöluvat ovat harvinaistuneet. Samalla kaavamerkintöjen mahdollistamien pidempikestoisten määräaikaislupien merkitys on kasvanut. 

Ottamisalueiden ja tarvittavien lupien hankintaan sekä toiminnan käynnistämiseen liittyy merkittäviä kustannuksia. Pitkäkestoiset luvat tai ainakin näkymä siitä, että luvat on mahdollista jatkossakin saada, luovat turvaa kiviainestoimintaa harjoittaville yrityksille.

Asukkaille ja muille kaavan vaikutusalueella toimiville EO-merkintä kertoo, että alueelle on mahdollisesti tulossa kiviaineksen ottamistoimintaa, ellei sitä paikalla jo ole.

On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että EO-alueet merkitään maakuntakaavoissa varantoihin tai hankkeisiin perustuen, eikä maanomistus yleensä kuulu perusteisiin. Niinpä ei ole mitenkään taattua, että hyvälaatuisia tai hyvälle sijainnille osoitettuja kiviainesalueita päästään koskaan hyödyntämään, koska maanomistajaa EO-merkintä ei sido.

KIVIAINESALAN toimijat toivovat, että käynnissä olevan MRL:n kokonaisuudistuksen yhteydessä maakuntakaavoissa otetaan huomioon olemassa olevat, jo luvan saaneet kiviaineskohteet ja tulevaisuuden tarpeet niin eri hankkeiden osalta kuin myös laadullisten vaatimusten osalta. 

Toivomme ennakoitavuutta ja valtakunnallisesti yhteneväisiä tulkintoja. Päällekkäisiä selvitystöitä sekä lupa- ja valitusmenettelyjä pitää välttää. 

Huomioimalla kiviainesvarannot jo maakuntakaavoissa ne tulevat huomioiduksi myös tarkemmissa kaavoissa ja alueiden käyttöä koskevissa ratkaisuissa. Erilaisia, osittain ristiriitaisiakin maankäytön tarpeita pystytään silloin yhteensovittamaan. Kiviainesten ottamistoiminnasta aiheutuvat haitat vähenevät, kun esimerkiksi asutusta ei sijoiteta maa-ainesalueiden välittömään läheisyyteen.

Kiviaineshuolto on turvattava jatkossakin sekä alueellisista että laadullisista näkökulmista.

Kristiina Hänninen
ympäristöasiantuntija
Swerock
ympäristövaliokunnan pj
INFRA ry

Kuva: Adobe Stock

KOMMENTOI KIRJOITUSTA

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s