OLEMME HYVISSÄ ASEMISSA, sillä Suomi edustaa maana infra-alan digitalisaation maailman kärkeä. Olemme jopa kymmenen vuotta muita edellä. Väitän näin, vaikka kentällä vielä hetki sitten ihmeteltiin alan hidasta tai jopa mahdottomana pidettyä kehitystä etenkin pk-yrityksissä, kun ”eihän ne käytä edes sähköpostia”.
Kymmenen vuotta on hieman provosoivasti sanottu, mutta se on lukuna paljon lähempänä kuin vuosi tai kaksi. Olemme edistyksellisiä etenkin siinä, miten digitalisaatio on tuotu työmaille hyödynnettäväksi. Ruotsi ja Norja ovat lähellä, mutta eivät ihan vielä edes nurkan takana. Suomesta löytyy todellista maailmanluokan meininkiä. Hyvä me.
ERITYISTÄ MEISSÄ SUOMALAISISSA on se, että olemme menneet teorioiden sijaan teot edellä käytäntöön, eli mallipohjaisesta suunnittelusta mallipohjaiseen rakentamiseen. Muualla vielä työstetään suunnittelua, kun suomalaiset ovat jo tekemässä. Edelläkävijyys näkyy työmailla.
Edistyksellisyydestä voimme kiittää esimerkiksi Destiaa, joka on tehnyt infra-alan digitalisoinnissa uraauurtavaa työtä jo 10–15 vuotta. Isot päätökset esimerkiksi koneohjauksen käyttöönotosta työmailla on ohjannut alan pk-yrityksiä mukaan.
Myös Liikennevirasto on tukenut vahvasti digitalisoitumista. Vuonna 2015 YIV-ohjeet räjäyttivät lopullisesti pankin.
NYT TARVITAAN PORKKANAA ja vähän keppiäkin, sillä ei kärkikahinoissakaan elämä ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Suomen yleisestä edistyksellisyydestä huolimatta pk-yritysten digitalisaatio on vaihtelevaa.
Usein suuri kysymys on esimerkiksi kaivukoneisiin asennettavat koneohjausjärjestelmät. Pk-yritykset tekevät tyypillisesti paljon aliurakointia, joissa mennään edelleen paperisuunnitelmilla. Jos tilaaja ei vaadi digitaalisuutta, pk-yritykset eivät välttämättä näe syytä työn digitalisointiin ja sen edellyttämiin investointeihin.
Pk-yritysten digiporkkana voi olla esimerkiksi bonus hyvin tehdystä työstä, sillä yleensä eurot kiinnostavat. Keppinä voi toimia se, että urakka-asiakirjoissa edellytetään aliurakoitsijalta toimivia prosesseja ja kunnossa olevaa tiedonhallintaa. Ilman niitä urakkaa ei synny.
KYSE ON LOPULTA TAHDOSTA. Digitalisaation puute on enemmän henkilökysymys kuin koko yrityksen haaste. Suomalaisten valttikortti ovat pienet porukat; asioista on meillä helppo sopia. Kun tullaan vähän kateelliseksi kaverille, se vie eteenpäin.
Pieni populaatio voi olla myös jarru. Meillä on vallalla mentaliteetti, että emme uskalla tehdä eri tavalla kuin ennen tai eri tavalla kuin toiset tekevät. Olemme myös tottuneet kuuntelemaan kovaäänisiä johtajia. Pomosta voi tulla haaste siinä vaiheessa, kun hän pystyy pysäyttämään kehityksen. Tällaiset muutos- ja kehitysvastaiset henkilöjarrut voivat jopa tuhota yrityksen tulevaisuuden.
RAKENTAMISEN BUUMI OSUI Suomessa digitalisaation kannalta hyvään saumaan. Kun työmailla on pulaa henkilökunnasta, se pakottaa miettimään, miten päästä irti henkilöriippuvuudesta.
Olemme myös aika teknologiauskovaista kansaa, mikä parantaa kehittämisnäkymiä. Tietohallintamenetelmien ja tarjolla olevien palvelujen avulla esimerkiksi kolmesta mittaajasta voi tulla yksi.
Kun henkilöstön tarve vähenee, pärjäämme työmailla pienemmällä porukalla. Jo varovainen kymmenen prosentin muutos on merkittävä, jos ajatellaan isoa tuhannen henkilön työmaata.
TULEVAISUUDEN ENNUSTAMINEN on vaikea rasti. Tulevaisuustutkija Patrick Dixonin mukaan olemme nähneet digitalisaation ensimmäisestä aamusta vasta ensimmäisen tunnin. Silti uskallan nostaa esiin ainakin muutaman asian infra-alan digitulevaisuudesta:
- Konekalusto kulkee kohti aikaa, jolloin kuljettajia ei enää ole. Riskialttiissa töissä käytetään jatkossa yhä enemmän robotteja.
- Tiedonkulun nopeus ja määrä kasvavat uusiin sfääreihin. Nykyinen reaaliaikainen koneseuranta ei enää riitä, vaan tietoa halutaan yhä nopeammin, ei viiden minuutin viiveellä.
- Uusia palveluja tulee ja menee: osa helpottaa arkea, osa karsiutuu pois turhina.
- Infraihmiset eivät enää kuljeta papereita mukanaan, sillä kaikki löytyy tabletista.
- Koko suunnitteluprosessi hajaantuu, ja töitä tehdä ympäri maailmaan. Suunnittelun koordinointi ja laadun varmistus vaativat tehokkaita prosesseja ja hyvää osaamista.
- Työmaalla ei etätöitä voi tehdä, mutta tekijöiden roolit muuttuvat. Esimerkiksi mittaaja keskittyy jatkossa uusiin tehtäviin, kuten mallikoordinointiin, konekaluston tarkkuuden valvontaan ja tiedonhallintaprosessin kehittämiseen.
Pasi Joensuu
myyntijohtaja
Infrakit
infran.blog 