Uusiomateriaalien hyötykäytön lisääminen rakentamisessa vaatisi kunnianhimoisten tavoitteiden lisäksi asennemuutosta ja julkisen sektorin asettautumista kiertotalouden edelläkävijäksi. Paljon esillä ollut primääristen luonnonvarojen verotus sen sijaan ei uusiomateriaalien hyötykäyttöä edistäisi.

Pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelmassa on kirjattu yhdeksi kärkihankkeeksi materiaalitehokkuus ja laajemmin kiertotalouden edistäminen. Kiristyvän jätelainsäädännön myötä kaatopaikkojen portit ovat sulkeutumassa hyödyntämiskelpoisilta jätemateriaaleilta ja kaatopaikkamaksut ovat jo ohjanneet jätteitä hyötykäyttöön.

Jätemateriaalien jatkojalostuskin on kannattavaa liiketoimintaa, kunhan ne saadaan ensin kunnolla kiertämään. Nyt niin ei tapahdu. Markkinoilla on tälläkin hetkellä jopa CE-merkittyjä uusiomateriaaleja, joita julkinen sektori ei halua ottaa käyttöön.

Tavoitteena tuottaa vähemmällä enemmän

Rakennusala on luonnonvarojen kestävässä käytössä ja materiaalitehokkuuden kasvattamisessa keskeisessä roolissa. Se on yksi suurimpia luonnonvarojen kuluttajia ja jätteiden tuottajia. Korjausrakentamisen määrän kasvaessa jätteiden määrä kasvaa vielä entisestään.

Rakennuksiin ja muihin rakenteisiin sitoutuu koko niiden elinkaaren ajan materiaaliresursseja, jotka elinkaaren päässä vapautuvat. Hyödyntämällä näistä tuotettuja uusiomateriaaleja primääristen luonnon raaka-aineiden kuten kiviaineksen sijaan materiaalitehokkuus paranee erinomaisella tavalla.

Uudistalonrakentamisen maarakennustöissä syntyy lisäksi suuria määriä irrotettuja maa- ja kiviaineksia, joita ei voida hyödyntää syntypaikalla. Nämäkin massat voidaan lukea uusiomateriaaliksi. Niiden järkevä hyötykäyttö lähialueilla on merkittävä tekijä kiertotalouden näkökulmasta, koska näin vältetään maa-ainesten pitkät kuljetukset maakaatopaikoille.

Kiviaines kannattelee rakentamista

Kiviainesten käyttö on turvallisen ja kestävän rakentamisen perusta ja välttämätöntä yhteiskuntarakenteen toiminnalle.

Kiviaines on Suomen eniten käytetty rakennusmateriaali, ja sillä on siksi keskeinen rooli myös kiertotaloudessa. Sitä käytetään yli 100 miljoonaa tonnia vuodessa, eli noin 20 tonnia asukasta kohden. Valtaosa käytöstä kohdistuu liikenneverkkoihin, talonrakentamisen osuus on 15 prosenttia. Kiviainesten käyttömäärä seuraa suoraan rakentamisen kokonaismääriä.

Suomi on kokonaisuudessaan Euroopan maista keskiarvoa pienempi kiviainesten käyttäjä, kun verrataan absoluuttisia käyttömääriä. Sen sijaan kiviainesten käyttö asukasta kohti on Suomessa suurempaa kuin keskimäärin Euroopassa johtuen Suomen maantieteellisesti laajasta väyläverkosta ja tierakenteiden mitoituksesta. Yli 70 prosenttia kiviaineksista käytetään julkisessa rakentamisessa tai julkisesti tuetuissa kohteissa.

Verotuksestako ratkaisu?

Suomessa nousee säännöllisesti pinnalle keskustelu luonnonvaroihin kohdistuvan veron tarpeesta. Viimeksi on puhuttu ekologisesta verosta.

Jo vuonna 2012 valtiovarainministeriö selvitti maa-ainesveron käyttöönoton mahdollisuuksia ja tarkoituksenmukaisuutta. Selvityksen johtopäätöksissä todetaan, että maa-ainesveron käyttöönotossa yhtenä ongelmana on valtion ja kuntien merkittävä osuus kiviainesten käytöstä. Maa-ainesvero siirtyy lopputuotteiden hintoihin, jolloin julkinen sektori maa-aineksen pääkäyttäjänä olisi myös veron suurin maksaja. Näin maa-ainesvero siirtyisi julkisen sektorin maksettavaksi infrastruktuurin kustannusten nousun myötä. Lisäksi julkisen sektorin kysynnän arvioidaan reagoivan huonosti hintajoustoon, jolloin verolla ei olisi käytännössä toivottua vaikutusta.

Jotta verotus toisi valtiolle tuloja tavoitteiden mukaisesti, se tulisi toteuttaa mahdollisimman kustannustehokkaasti ja ottamalla huomioon hallinnollinen tehokkuus ja kattava verovalvonta. Maa-ainesveron osalta verotuotto mitä todennäköisimmin jäisi alhaiseksi, jolloin veron keräämisestä aiheutuneet kulut muodostuisivat saatavia tuloja suuremmiksi. Tämä ei vastaisi verotuksen tuottotavoitteita.

Suurin osa rakentamisen jätteistä koostuu maa- ja kiviaineksista. Jos ylijäämämaan hyötykäyttöä ajatellen veroa halutaan käyttää kannustimena, olisi maakaatopaikalle asetettava jätevero. Tämä ei kuitenkaan nykytilanteessa ole suositeltava ratkaisu. Maakaatopaikalle ei käytännössä ole vaihtoehtoja, koska kaavoissa ei ole osoitettu riittävästi välivarastointi- ja käsittelyalueita.

Kansalliset toimet ja viranomaisten halu ratkaisevat

Useat hyvät esimerkit Euroopasta osoittavat, että korkea kierrätysaste on saavutettavissa huomattavasti paremmin muilla keinoilla kuin verotuksella. Esimerkiksi Belgia on valinnut täysin toisen reitin verotuksen sijaan. Maassa on luotu kannustava toimintaympäristö ja sääntelyä on muokattu kierrätystä kannustavaksi.

Suomessa rakennusteollisuus tukee kiertotaloutta ja sitä edistäviä toimia. Kiertotalouden vauhdittamiseksi tulee kuitenkin pikaisesti luoda ennustettava, investointihalukkuutta lisäävä ja selkeä sääntelykenttä sekä eri keinoin tuettu toimintaympäristö. Yritysten toimintaa hankaloittaa, kun viranomaistulkinnat vaihtelevat eri puolilla maata. Esimerkiksi kaivaessaan metsämaata urakoitsija ei voi tietää, tulkitaanko maa puhtaaksi maa-ainekseksi vai jätteeksi ennen kuin kysyy kulloisiltakin viranomaisilta.

Tarjonnalle tarvitaan myös kysyntää: aitoa halua hyödyntää jo markkinoilla olevia, primääristen materiaalien kanssa teknisesti, taloudellisesti ja toiminnallisesti samanvertaisia kierrätysmateriaaleja. Infrarakentamisessa voidaan kierrättää rakentamisvaiheessa irrotettuja maa- ja kiviaineksia tehokkaalla massakoordinoinnilla alueellisesti kohteesta toiseen. Myös rakennusten ja rakenteiden elinkaaren lopulla syntyviä mineraalipohjaisia materiaalivirtoja voidaan hyödyntää.

Vaihtoehtoja materiaalitehokkaampiin ratkaisuihin on jo tarjolla laidasta laitaan. Jokin vain tökkii, kun esimerkiksi käytännössä jo tällä hetkellä primäärikiviainesta edullisemman kierrätysmateriaalin käyttöä rajoitetaan ja pahimmillaan se jopa kielletään. Näin siitä huolimatta, että se on tasavertainen vaihtoehto ja täyttää käyttötarkoituksessaan tekniset ja toiminnalliset vaatimukset. CE-merkitty betonimurske on tästä hyvä esimerkki.

Luonnonvarojen riittävyyteen ja niiden kulutuksesta johtuviin ympäristöhaasteisiin haetaan ratkaisua Euroopan komission ohjelmissa ja kansallisissa hankkeissa. EU-komission kirjaamat, kiertotaloutta edistävät tavoitteet asettavat jossain vaiheessa myös kiinteistö- ja rakennussektorille paljon haasteita.

Jos kiertotalous todella halutaan Suomessa yleiseksi tavaksi toimia, kansallisilla toimilla on kuitenkin paljon nopeampi vaikutus. Niiden toteuttamisessa keskeistä on julkisen sektorin halu hyödyntää etenkin uudisrakentamisessa rakennus- ja purkujätteitä sekä niistä jalostettuja uusiomateriaaleja ja erilaisia teollisuuden sivuvirtoja. Julkinen sektori kiviainesten suurimpana käyttäjänä voisi ottaa tässä eurooppalaisen edelläkävijän roolin.

Pekka Vuorinen
ympäristö- ja energiajohtaja
Rakennustuoteteollisuus RTT ry

Juha Laurila
ympäristöpäällikkö
INFRA ry