JUKKA ANNEVIRTA, toiminnanjohtaja, INFRA Länsi-Suomi
ON NIIN PAL kiiru, ettei kerkki mittä tekemä!
Missä me olemme ja minne olemme menossa, vai pitäisikö sittenkin kysyä toisin päin? Teemmekö asioita oikein vai oikeita asioita? Sitäkin voidaan miettiä.
OMA MOTTONI on ollut ja on yhä edelleen: ”On niin pal kiiru, ettei kerkki mittä tekemä!” – se on myös jakanut mielipiteitä, eikä varmaan aiheetta.
Viime aikoina on kovasti keskusteltu muutosjohtamisesta, vai onko se sittenkin muutoksessa johtamista. Tätä jos jotain meidän kaikkien pitäisi ehkä hetkeksi pysähtyä pohtimaan.
Hyvä muutosjohtaminen on toimeenpanemista. Muutosjohtamisessa vastataan kysymykseen, onko muutos hallittavissa vai ei. Muutos ei myöskään tule, se tehdään; tai jos muutos tulee, se ei ole välttämättä hallittua.
Muutos ei aina ole kivaa eikä vapaaehtoista; muutos synnyttää tunteita. Jos katsoo eteenpäin, pitää uskaltaa jättää jotain myös taakseen.
MUUTOSJOHTAMISESSA pitää toisaalta muistaa olla kiinteästi ihmisen iholla, millä en suinkaan tarkoita hiostamista, vaan huomioimista.
Arvoisat INFRAn jäsenyrittäjät, lainaan tässä kohtaa erään jäsenemme sanoja: ”Minulle arvokkain pääomani on ammattitaitoinen ja sitoutunut työvoima, josta minun pitää huolehtia. Ilman sitoutuneita työntekijöitä minulla ei olisi menestyvää yritystä.”
Samaan henkeen totean, että meillä kaikilla on oikeuksia, mutta ennen kaikkea myös velvollisuuksia. Työ on tekijälleen tärkein oppimisen lähde. Muutostilanteissa oleellista on ymmärtää, mistä muutoksessa on kysymys, ja muutoksia sekä luotuja strategioita pitää myös valvoa.
Minua lämmitti suuresti eversti evp. Hannu Hyppösen lausahdus eräässä tilaisuudessamme: ”On niin paljon kiire, ettei ehdi mitään tekemään”. Lämmitti, koska se on ollut mottoni jo vuosikausia ja tulee yhä edelleen olemaan. Itse sanon sen tosin Turun murteella.
TÄTÄ KIRJOITTAESSANI on syysaurinkoinen lokakuun sunnuntai ja loikoilen minulle niin rakkaassa riippukeinussa. Pihoilta kuuluu lasten ääniä ja muuttolinnut kokoavat jossain joukkojaan.
Arvoisat yrittäjät, kaiken kiireen keskellä on tärkeää antaa aikaa myös itselleen.
Toivottavasti emme kuitenkaan pakene mukavalta kuulostavan mottoni taakse.
Eversti evp. Hannu Hyppösen sanoin: Myötäotteella!
PS. 4 your eyes only, mottoni hieman uudistuneena:
”Nobody knows everything. I´m Nobody.”