JARI SARASVUO sanoo joskus osuvasti: ”Kun et yritä jotain sellaista, mitä et osaa, uskalla tai jaksa, et enää kasva”. Tämä sopii infratyön rakennuttajan ja tilaajan rooliin. Hyvä rakennuttaja kasvaa joka hankkeen myötä. Onnistumisista ja varsinkin virheistä on opittava ja oltava valmis tarkentamaan ja jopa muuntamaan käytäntöjä.

Pelkällä kokemuksella rakennuttaja ei pärjää. Tarvitaan prosessin ja säädösten perusteellinen tuntemus sekä riittävä koulutus. Pelkkä asiakirjojen laatiminen edellyttää monenlaista osaamista ja asiantuntemusta, niin hyviä valmiita malleja
kuin onkin olemassa. Iso taustaorganisaatio on hyvä tuki monessa. Laaja verkostoituminen on nykypäivää.

Tietoa on nykyään helppo saada, kunhan on tiedonjanoa, joka ajaa sitä etsimään. Ajan hermolla on pysyttävä jo siksi, että toimintaympäristö muuttuu yhä kiivaampaan tahtiin.

HENKILÖKOHTAISILTA ominaisuuksiltaan rakennuttajan tulee olla ”tervepäinen”. Valta ei saa kihahtaa hattuun. Napakka itsekriittisyys ja kyky arvioida omaa onnistumista objektiivisesti on ehdoton avu.

Myös toisten ammattitaidolle pitää antaa tilaa, esimerkiksi kuuntelemalla tarkasti urakoitsijan esittämiä vaihtoehtoisia toimintatapoja ja varsinkin työskentelymalleja. Laadukas lopputulos on tärkeämpi kuin tietynlaiset työtavat. Vaihtoehtoisia tapoja päästä maaliin on yleensä monia, kunhan vain asiakirjoissa esitetyt laatuvaatimukset
ja määrämittausperusteet täyttyvät.

Joustavuus on ammattitaitoa parhaimmillaan. Virheet eivät yleensä löydy muista, vaan omasta toiminnasta. Syyllisten etsimisellä mikään ei etene. Lopulliset päätökset ovat rakennuttajan peukalon alla. Rakennuttajan on oltava aina valmis
kantamaan vastuu omasta roolistaan, eikä pyrkiä sysäämään sitä muille.

URAKAN TÄRKEIN vaihe on rakennussuunnittelu. Siihen tulee käyttää riittävästi
aikaa ja huolellisuutta.

Pääsuunnittelija vastuineen pitää nimetä joka hankkeelle. Tieto kulkee parhaiten
hankkeen suunnittelijan kanssa suoraan, ilman suunnitteluorganisaation raskasta rakennetta.

Hyvä rakennuttaja tietää, mitä tilaa ja osaa kilpailuttaa taloudellisesti, mutta tarkoituksenmukaisesti. Kun tuntee palvelun tarjoajat ja heidän osaamistasonsa, osaa pyytää tarjoukset sopivilta ammattilaisilta. Ja kun suunnitelmat on tehty riittävällä ammattitaidolla, tarkastellen työtä monelta kannalta, työmaavaiheeseen ei jää turhaan erillistä pohdittavaa, saati uudelleen suunniteltavaa.

Jos suunnitteluvaihe menee pieleen, rakennuttaja voi vain katsoa peilin. Kaikki ”parhaudet” ovat käytettävissä, kun niitä vain osaa hyödyntää. Onnistuminen on avoimuutta uusille ideoille, halukkuutta kuunnella, innokkuutta oppia, halua kasvaa ja joustavuutta muuttua.

Rakentaminen on yhteistyötä. Ei kilpailua siitä, kuka pystyy enemmän toista vedättämään.

Leena Rapo
rakennuttajahortonomi
Jyväskylän kaupunki

Kirjoittaja suunnitteluttaa viheralueita Jyväskylässä. Hän on koulutukseltaan hortonomi (AMK) ja on suorittanut Rap-kurssin sekä YAMK-opinnot biotalouden liiketoiminnasta. Työn alla on rakennuttajapätevyyden vaatimuksia käsittelevä opinnäytetyö.

Pitkällä työurallaan Rapo on kokenut niin infran rakentajan, suunnittelijan kuin tilaajankin roolit. Jyväskylässä hän on ollut rakennuttajana vuodesta 2002.