Liian kaukana nollasta?

RAKENNUSTEOLLISUUS RT:N Nolla tapaturmaa 2020 -hankkeen määräaika menee umpeen muutaman vuoden kuluessa. Alan itselleen asettama haaste on vähintäänkin kova.

Tapaturmavakuutuskeskuksen tilastojen mukaan talonrakentamisessa tapaturmataajuus on pudonnut vuosina 2009–2013 kymmenellä yksiköllä (80 -> 70). Maa- ja vesirakentamisessa taajuus on kasvanut saman verran (23 -> 33).

RT:N JÄSENYRITYKSET ovat tapaturmantorjunnassa suunnannäyttäjiä, mutta pääsääntöisesti yhä kovin kaukana nollasta.

Matka nollaan vaatii yleensä työtä hartiavoimin tehtynä 10–15 vuotta. Viimeinen puristus viidestä nollaan vie helposti useita vuosia.

Valitettavasti rakennusala on ajattelutavoiltaankin yhä kaukana nollan vaatimasta systematiikasta. Työturvallisuus nähdään edelleen enemmän työtä haittaavana työltäsuojeluna kuin työsuojeluna.

Olen havainnoinut useita työmaita eri puolilla Suomea. Monissa töissä tapaturman välttäminen perustuu lähinnä työntekijän huolellisuuteen ja varovaisuuteen, toisinaan vain hyvään onneen. Niinpä tapaturma on jo Murphyn lainkin mukaan aina nurkan takana odottamassa otollista hetkeä.

ASIAA EI HELPOTA työmaiden epärealistiset aikataulut ja puutteellinen johtaminen. Työmailla tuntuu olevan vallalla ajatus, että urakoitsija lähinnä jättää työntekijänsä päivähoitoon päätoteuttajan tätien ja setien vahdittavaksi.

Rakennuttaja puolestaan ”vaatii” turvallisuutta asettamalla mittaustavoitteita, mutta ei juuri ymmärrä, mitä mittaaminen käytännön tasolla tarkoittaa.

Viranomainen ei työmaiden toiveista huolimatta vaadi lain tai TR-/MVR-mittareiden mahdollistamaa tiukempaa ohjausta.

TYÖTURVALLISUUS KAIPAA konkreettisia tekoja, usein myös pilkun viilaamista. Asioiden pitää olla täysin kunnossa, ne eivät voi olla vähän sinne päin. Esimerkiksi portaiden jokaisen askelman pitää olla asianmukainen ja nostoapuvälineet joko ovat kunnossa tai sitten ne poistetaan käytöstä. Tämä koskee myös liinoja, nostoastioita ja niitä raudoitteiden mukana tulevia iänikuisia vaijerirakseja.

Samojen sääntöjen pitää koskea kaikkia riippumatta esimiesasemasta, kulttuuritaustasta, asiakassuhteesta jne.

Myös ergonomia pitää nostaa arvoonsa. Ei voi olla hyväksyttävää, että rakennustyö on niin rankkaa, että käytännössä kaikki työtä tekevät kuluttavat kehonsa loppuun ennen eläkeikää. Tai että kuulovaurio on koulutuksissamme pidettyjen gallupien mukaan 10–20 prosentilla alan työikäisistä.

KYSE ON JOHTAMISESTA. On johtamisen ongelma, jos työntekijät ja työnjohtajat sanovat joutuvansa jatkuvasti oikomaan turvallisuudesta aikataulu- tai budjettipaineiden vuoksi.

On johtamisen ongelma, jos yrityksen turvallisuustyön isoimmat paukut laitetaan naapuriyrityksen lukujen kyseenalaistamiseen eikä oman turvallisuustyön eteenpäin viemiseen.

Ja on johtamisen ongelma, jos porukkaa ei saada ruotuun.

Vai onko turvallisuus kuitenkin tarkoitettu vain juhlapuheisiin?

Blogi_MerjamaJuha Merjama
toimitusjohtaja
Tapaturva Oy

Merjama on toiminut liki 20 vuotta työturvallisuuden parissa. Hän haluaa haastaa itsensä ja muut kehittymään, sillä tyytyväisyys nykytilaan on pahin työturvallisuusriski. 

Rakennusteollisuus RT ja INFRA ry jäsenyrityksineen viettävät Turvallisuusviikkoa 9.-13.5.2016. Lue lisää ja osallistu: Rakennusteollisuus.fi/turvallisuusviikko

KOMMENTOI KIRJOITUSTA

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s