INFRARAKENTAMISTA ON Suomessa harjoitettu kauan. INFRA ry:n louhinta- ja kiviainesjaostojen alkulähteet ajoittuvat 20 000 vuoden taakse, jolloin jäät lähtivät maamme päältä.

Infraosaamista on tuotu maahan ainakin rautakaudesta lähtien, kun viikingit rakentelivat linnaleirejään maan eteläosiin 800-luvulla. Rantaruotsalaiset rakensivat satamia ja rantalinnoituksia 1100-luvulta lähtien.

Upeaa infratuontia edustaa myös Suomenlinna, joka oli Ruotsin mittavin rakennushanke 1700-luvulla. Perinteitä siis on.

INFRATUONTIA ALETTIIN harjoittaa laajemmassa mittakaavassa viime sotien jälkeen. Maarakennusalan töissä siirryttiin miestyöstä työkoneiden käyttöön. Tieverkkoa alettiin parantaa, ja kunnallistekniikan rakentaminen pääsi hyvään vauhtiin.

Valtio ja kunnat tekivät työt omana työnä. Niillä ei kuitenkaan ollut juuri määrärahoja työkoneiden hankintaan, joten koneita kuljettajineen alettiin vuokrata urakoitsijoilta. Kaikilla oli pulaa koneista, sillä niiden kotimainen valmistus oli vaatimatonta ja tuontia rajoitti ankara tuontisäännöstely.

Nyt alkoivat muodostua uudenlaiset inframarkkinat.

Kovasta maaperästä ja ankarista olosuhteista huolimatta infraosaamista tuotiin ja tuodaan yhä: NCC, Skanska, Rudus, Terramare, Metrostav, Crusell, Strabag, Amomatic, Nynas jne. ovat kaikille tuttuja nimiä.

TUONNIN OHELLA myös infraosaamisen vienti alkaa olla meille tuttua.

Suomesta on viety isojakin kohteita kuten Kostamuksen kaupunki ja vuoriteollisuuskombinaatti, jotka rakennettiin suomalaisvoimin vuosina 1977–1985. Pienempiä vientiurakoita on kasapäin; siltoja, tunneleita, golfkenttiä. Ulkomailla on louhittu, kaapeloitu, ruopattu, asfaltoitu ja hoidettu purku-urakoita.

Kaikki tuntevat isot vientiyritykset kuten YIT:n, SRV:n, Skanskan ja Lemminkäisen. Hiukan pienempiäkin vientiosaajia on melkoisesti; Graniittirakennus Kallio, Tallqvist, Veljekset Hemming, Wasa Dredging, Sparall jne.

Vientikohteita löytyy jo lähinaapurustosta runsaasti. Baltian maita rakennetaan yhä kiivasta tahtia, Ruotsi ja Norja panostavat infrarakentamiseen kymmenkertaisia summia verrattuna Suomeen. Barentsin alue eli arktinen kalottialue on juuri pääsemässä vauhtiin projektina, jonka arvoksi on arvioitu 150 mrd euroa.

Jahka tsaari Putin pääsee tekemään seuraa Leninille, niin itärajankin takana aukeaa varmasti uudenlaiset näkymät.

SUOMESSA ON osaamista ja kapasiteettia, vaikka koulutuksen määrän voisikin surutta kaksinkertaistaa.

Yrittäjät kyllä saattavat elää kaivamalla kuoppia toisilleen, mutta kun asiaa tarkastellaan kansantalouden näkökulmasta, niin tilanne muuttuu.

Tarvitaan vientituloja, joiden välitön vaikutus näkyy investointeina, työpaikkoina ja hyvinvointina. Infraosaaminen voisi olla maallemme erittäinkin merkittävä kasvualue ja tekijöilleen palkitseva tulonlähde.

Infraosaamisen tuotteistaminen on helppoa. Tehtäväalueet ovat selkeitä ja helppoja markkinoida. Osaamisen myyntiä on jo se, kun vastaa liikkeellä oleviin tarjouspyyntöihin.

Nykyään tiedon, osaamisen, kapasiteetin – kaiken – välittäminen helpottuu ja nopeutuu jatkuvasti. Digitaaliset alustat ja selkeät konseptit tietävät kustannustehokkuuden huimaa nousua.

Tarvitaan myös rohkeita yrittäjiä, pilottikohteita, työyhteenliittymiä. Ennen kaikkea tarvitaan systemaattista toimintaa tavoitteiden saavuttamiseksi.

INFRA RY:LLÄ ON tuhannen taalan paikka panostaa infraviennin kasvattamiseen.

Pohjoismaiden ministerineuvosto käynnisti vuonna 2003 yhteispohjoismaisen projektin, jonka tarkoituksena on selvittää mahdollisuudet ja edellytykset yhteisille, pohjoismaisille inframarkkinoille.

Suomessa projektista vastasi silloinen Tiehallinto. Tämä projekti on saatava uudelleen vauhtiin ja samalla on käynnistettävä kaikki toimet, joilla tuetaan kaikenkokoisten infrayritysten kansainvälistymistä. Etenkin pk-sektorin kasvua ja kansainvälistymistä on tuettava.

TÄLLÄ HETKELLÄ jäämeren rannoilla on rakentajayrityksiä muun muassa Espanjasta ja Italiasta. Siis infrarakentajia maista, joiden kielessä ei edes tunneta sanaa routa (ruotsiksi tjäle).

Kai Salmi
toiminnanjohtaja
INFRA Pohjanmaa ry