SUOMEN TALOUS on ahtaalla. Suomalaisen työn ja yritysten kilpailukyky on myös kovilla, liittyy se sitten Sari Sairaanhoitajalle annettuun vaalilupaukseen vuonna 2007, palkkaratkaisuun vuodelta 2008, viennin takkuilemiseen tai heikkoon talouskehitykseen.

Näiden perusongelmien ratkaisemiseksi on lähes vuosi neuvoteltu yhteiskuntasopimusta, josta on viime aikoina käytetty nimeä kilpailukykysopimus. Kun myös PAM ilmoitti lähtevänsä neuvotteluihin mukaan, toukokuun lopussa lienee lopulta valmista.

Sopimusneuvotteluiden edetessä Juha Sipilän hallituksen kaavailemat, ay-liikkeelle painajaismaiset pakkolait on pysäytetty. Viides kerta toden sanoi.

NEUVOTTELUISSA HALLITUS astui kentälle, jossa sen suoraviivainen ajattelu- ja toimintatapa aiheutti vastareaktion. Työmarkkinaosapuolille (ainakin toiselle) on punainen vaate, jos joku ulkopuolinen kertoo, kuinka asiat hoituvat jatkossa mallikkaasti.

Olemme tottuneet neuvottelemaan itse edustamiemme alojen työehdoista. Neuvottelun määrään nähden on mielenkiintoista, että saamme eri aloilta hämmästyttävän samansisältöisiä neuvottelutuloksia.

Erään arvostamani työmarkkinafilosofin mukaan Suomessa on toistasataa yleissitovaa työehtosopimusta, joissa ”pitkien ja vaikeiden” neuvottelujen jälkeen päädytään noin 15 euron tuntipalkkaan. Touché!

Työmarkkinaneuvotteluissa esitetään vaatimuksia ja torjutaan toisen tekemiä. Perustelut ontuvat usein jo lähtötelineissä ja usein jompikumpi osapuoli toimii kuin uhmaikäinen lapsi: minä haluan! Joskus yksittäinen kentällä huonosti hoidettu tapaus saa niin suuret mittasuhteet, että sen pohjalle rakentuvat kokonaiset työehtosopimusneuvottelut.

ULKOPUOLISEN SILMIN työmarkkinaneuvotteluista puuttuu usein logiikka. Toinen osapuoli haluaa lisää rahaa edustamalleen taholle ja toinen tekee kaikkensa, jotta saavuttaisi lopputuloksen, jota voidaan kutsua torjuntavoitoksi.

Saavutetuista eduista tai aikanaan tehdyistä kirjauksista ei luovuta, vaikka maailma ympärillä olisi muuttunut.

Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että osapuolten kriisitietoisuus ei ole riittävää. Viime kädessä puhumme työpaikoista ja niiden pysyvyydestä.

Sanotaanpa tämä yhdessä ääneen: elämme vuotta 2016. Luulen, että olemme valmiit päivittämään neuvottelukulttuurin yhdessä tähän samaan vuoteen. Salamyhkäiset, sankaritarinoita vilisevät, yökausia jatkuneet ja tarunhohtoiset tes-neuvottelut ovat tulleet tiensä päähän aikaa sitten. Seuraavassa kehitysversiossa tarvitaan aitoa keskustelua, perusteluja vaatimuksille ja niiden sekä toisen osapuolen ymmärtämistä. Useista asioista voidaan sopia myös yrityksissä paikallisella tasolla.

Neuvotteluosapuolten tavoitteena tulisi olla hyvät työehtosopimukset, hyvin toimiva neuvottelujärjestelmä ja vakaat työmarkkinat. Työnantajia kiinnostaa tuottavuuden parantaminen ja työntekijöitä tästä palkitseminen, joten työehtojen tulisi tukea yritysten kilpailukykyä ja luoda edellytykset sen parantamiseksi. Näin myös työttömyys vähenee.

SOPIMUSOSAPUOLTEN VÄLINEN hyvä neuvottelukulttuuri edistää työmarkkinoiden toimivuutta ja lisää sopimisen tehokkuutta. Neuvottelujärjestelmän toimivuus tai toimimattomuus on kaikkien työmarkkinaosapuolten vastuulla. 

Luottamukselliset välit, avoimuus ja toisen osapuolen tavoitteiden ja toiminnan ymmärtäminen helpottavat neuvotteluprosessia. Yksityiskohdista ei tarvitse olla täyttä yksimielisyyttä, mutta venettä voi silti liikuttaa samaan suuntaan.

Mahdollinen kiky-sopimus muodostaa tiekartan sen ulkopuolelle jääville aloille. Rakennusliitto on ilmoittanut neuvottelevansa sopimuksensa itse, joten kiky-sopimuksen tasoisista ratkaisuista neuvotellaan rakennusalalla talvella 2017. Toivottavasti neuvottelut käydään nykyaikaisesti ja tehokkaasti sekä muistaen, että istumme samassa veneessä.

Mika Kortene
Työmarkkinapäällikkö
INFRA ry

Kirjoittaja pyrkii neuvottelemaan nykyaikaisesti. On tarvittaessa eri mieltä – perustellusti.  Vapaa-aikansa käyttää talvisin jäähalleilla lasten harrastuksen parissa ja kesäisin mökillä.