MIKÄ EROTTAA menneen nykyajasta, ja oliko se entinen aika sitä hyvää aikaa, vai onko uusi parempi ja auvoisempi?

Pidetäänpä entisenä aikana vaikkapa Kekkosen tai Mauno Koiviston aikakautta, jonka kaikki muistavat (no melkein kaikki).

Mikä on muuttunut?

KARVALAKKILÄHETYSTÖ KAINUUSTA VS. VAIKUTTAMINEN

Vilkaistaan ensin nykyhetkeä.

Nykyäänhän lobbarimaailmassa puhutaan yleisesti ”vaikuttamisesta”. Kun käydään ”vaikuttamassa”, poliittisille päättäjille esitellään värillisiä graafeja ja kerrotaan, kuinka suuri on korjausvelka tai miten päällyste murenee käsiin. Tietoa ja todistusaineistoa on jakaa joka asiasta. Toiminta on tehokasta ja määrätietoista, ja päättäjätkin ymmärtävät – vaan mitäs tehdään, kun ei ole kansakunnalla varaa…

Ennen puolestaan ”lähdettiin selvittämään asiaa”.

Kainuun tie- ja vesirakennuspiirissä huomattiin, että vuoden 1988 valtion tulo- ja menoarviossa oli vähennetty tiepiiriltä kaksi miljoonaa markkaa suunnittelumäärärahaa. Asiasta syntyi välittömästi hitonmoinen meteli: mitä se tämmöinen peli oikein on?!

Karvalakkilähetystö koottiin kahdessa päivässä ja lentokoneellinen ukkoja lähti asiaa (tai ”assiee”, kuten kainuulaiset asian ilmaisevat) selvittämään.

Liikenneministerinä oli Pekka Vennamo, joka otti lähetystön hyvin mielellään vastaan. Kun määräraha-asia oli saatu ministerille selvitettyä, hän hämmästeli, että ette sitten huomanneet soittaa puhelimella. ”Tässähän on tapahtunut selkeä virhe, joka korjataan välittömästi!”

Asia korjattiin, ja lähetystö saattoi häipyä Helsingin yöelämään.

Jälkeenpäin silloisen SML:n (nykyisen INFRA ry:n) Kainuun yhdistyksen puheenjohtaja Erkki Kemppainen sanoi, että hieman hävetti ministeriössä. Onneksi sekin häpeän tunne vaihtui vaikuttamisen iloksi illan mittaan. Seuraavana päivänä saatettiin palata maakuntaan kertomaan, että kyllä ne asiat korjaantuvat, kun miehissä lähdetään niitä selvittämään.

MUSTA PUKU VS. KULAHTANUT LOGOTAKKI 

Tämä on helppo nakki. Ei tarvitse kuin katsoa vanhoja valokuvia. Siinä tunnistaa urakoitsijan ja kuljettajan ihan selvästi.

Omistaja oli poikkeuksetta (etenkin talvella) pukeutunut susiturkkiin ja päässään hänellä oli Krimin lampaan joko valkoiseksi tai mustaksi värjätty ”talvilakki”.

Koneenkuljettaja oli sonnustautunut ”vain” mustaan pukuun kravatin kera, kašmirvillaiseen päällystakkiin sekä huopahattuun.

Voisiko tuosta vetää johtopäätöksen, että ajat ovat ankeammat taloudellisesti katsottuna, vai olivatko ilmat ennen jotenkin kylmempiä, vai pukeuduttiinko vain paremmin?

PÄÄOMA VS. PÄÄLOMA

Ennen puhuttiin pääoman ja työn sovittamattomasta ristiriidasta. Nykyään näyttää olevan vallalla käsitys työn ja vapaa-ajan sovittamattomasta ristiriidasta.

Kaikki haluaisivat vapaa-aikaa lisää ja mielellään kehotetaan muita tekemään ahkerammin työtä.

Sattuipa silmiini erästä juttua selvitellessä ”tautiluokituskoodikirja”, josta löytyi kohdasta F30 sairaus nimeltä maaninen episodi. Suora lainaus: ”Häiriöön ei liity harha-aistimuksia eikä harhaluuloja. Mieliala on koholla useita päiviä yhdenjaksoisesti.”

Tässähän hieno sairaus, ja tästä annetaan sairauslomaa, jotta voi kotona sitten masentua normaaliin työkuntoon. Voi, voi…

Loppupäätelmänä voisi todeta, että ajat ja olosuhteet ovat hyvät, mutta asenteissa on korjaamisen varaa ja paljon.

Onkohan infra-alalla oikeasti tapahtunut muuta kuin toimintaympäristön muutoksia? Jos on, niin kukahan siitä on hyötynyt – yrittäjäkö? Epäilen vahvasti.

Reino Pulli
Toiminnanjohtaja
INFRA Pohjoinen ry

Kirjoittaja siirtyy syksyllä 2016 päälomalle l. eläkkeelle marjastuksen, metsästyksen ja muun metsäelämän pariin, seurueessaan mm. suomenpystykorva Nalle.